Pieni tauko on ollut kirjoittamisessa ehkä sen takia, että arki täällä on alkanut rullaamaan. Rutiinit ovat sisältäneet lähinnä nukkumista, syömistä, yliopistolla käymistä wifin perässä ja sit taas nukkumista ja syömistä. Yliopiston avausta odotellessa...
Mun piti saada student permit eilen, mutta se ei ollut valmis. "Ehkä perjantaina" oli vastaus.
Saatiin kuitenkin 30 päivän "opiskeluluvan-odottelu-leima" eli pääsee lähtemään reissuun. Suuntana loppuviikosta Malawi ja sen jälkeen suunnitelmat vielä auki. Luultavasti yritän päästä johonkin kouluun vapaaehtoiseksi Lusakassa tai sen ulkopuolella ja tekemään jotain järkevää vaihteeksi.
Kirjoittelen nyt Lilongwesta, Malawin pääkaupungista, jossa olen reissussa kahden vaihtarikamun kanssa ja huomenna matka jatkuu Malawijärven äärelle. Bussimatka olikin jopa melko lyhyt 12 tuntia, bussi tosin oli melkosen hikinen mutta pikkuvikoja. Oli kiva päästä majapaikkaan ja ekaan normisuihkuun kuukauden ämpäröimisen jälkeen ja etenkin bussireissun jälkeen. Oli kyllä taas siistiä nähdä maaseutua ja pieniä kyliä Itä-Sambiaa pitkin.
Lilongwe oli kiva, pienempi ja rauhallisempi versio Lusakasta. En ole kyllä ikinä missään varmaan tavannut yhtä mukavia ja aitoja ihmisiä, kuin Malawissa ja toki Sambiassa yhtä mukavia. Mutta täällä Lilongwessa tuntuu jotenkin olevan todella rento elämäntyyli eikä kukaan jaksa nipottaa ja kaikki auttavat aidon mielellään. Ihanaa päästä kohta lähtemään järvelle ja näkemään uusia paikkoja. Suuntana Nkhata Bay seuraavaksi, johon saamme onnekkaasti kyydin eräältä mieheltä joka sattui kuulemaan bussi-tuskailumme. Autokyyti on niin luksusta, sen verran tiedän jo tähän mennessä.
Meitä kuskannut brittimies on asunut Malawissa 3 vuotta ja on ollut naimisissa malawilaisen naisen kanssa ja saanut lapsen hänen kanssaan. Oli mielenkiintoista kuulla hänen näkemyksiään Malawista ja kulttuurieroista. Hänen avioliittonsa ei toiminut massiivisten kulttuurierojen takia, koska etenkin maaseudulla naiset ovat erittäin epäitsenäisiä ja miehet elättävät naiset ja pitävät heitä vähän kuin omaisuutta. Hänellä oli myös hyvä pointti lämpötilan vaikutuksesta ihmisiin. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, ettei ihmistä ole välttämättä luotu asumaan kylmässä pohjoisessa. Vaikka täälläkin niin moni asia on päin mäntyä, ihmiset jaksavat olla uskomattomian iloisia ja ystävällisiä. Semmoinen turha valituskulttuuri tuntuu puuttuvan täältä päin maailmaa, mistä tykkään tosi paljon.
Malawilainen kaveri oli aivan ihmeissään, kun kerroin juttuja Suomesta. Jouduin tuottamaan hänelle suuren pettymyksen ja järkytyksen, kun kerroin ettei merenneitoja ole Suomen vesistöissä, niinkuin hän luuli kivenkovaa. Muutenkin on kuullut huvittavia ja yllättäviä juttuja "Onko Suomessa leijonia?" ynnä muita kysymyksiä aina välillä kuulee. Mutta kuten olen maininnut, eivät suomalaisetkaan tiedä juuri sen enempää vaikkapa Sambiasta tai Malawista.
Tällä hetkellä loikoilen aivan uskomattoman kivassa majapaikassa Nkhata Baylla Malawijärven rannalla. Paratiisi! Ihanaa lomailua ja vaihtelua pölyiseen Lusakaan.
Kiitos kun luet. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti