Vapaaehtoishommia ynnä muuta

On ollut virkistävää olla vaihteeksi ainoa vaihtari paikalla. On tullut vähän itsenäistyttyä, liikuttua esimerkiksi yksin kävellen ja bussilla. Sain myös vapaaehtoistyöpestin Lubuto Library -kirjastolta, joka on tarkoitettu esimerkiksi katulapsille ja muille lapsille ja nuorille. Kirjasto sijaitsee Garden compound-alueella ja lapset tulevat tältä alueelta kirjastoon lukemaan, leikkimään, pelaamaan ja hengailemaan ilmaiseksi. Kirjastossa on hyvä kirjavalikoima aihealueittain, esimerkiksi ihmiset, luonto, maailma, elämänkerrat, terveys ja paljon eritasoisia tarinakirjoja ja romaaneja. Kirjastossa on myös tietokoneita, joilla lapset pääsevät tekemään harjoituksia ja käymään netissä.

Hommani kirjastossa on lukea lapsille enkunkielisiä kirjoja. Lisäksi autan tietokoneiden kanssa, laitan kirjoja takaisin hyllyyn ja juttelen ja hengaan lapsien kanssa. Ja se on ihan parasta. Voisin olla siellä koko päivän joka päivä. Tänään autoin muksuja tietokoneiden käytössä ja tehtiin harjoituksia nyanjan kielellä. Täydellinen symbioosi, lapset opettaa mua puhumaan nyanjaa ja mä opetan tietokoneen käyttöä. Kirjastolla on myös erilaisia ohjelmia riippuen päivästä. Tänään oli esimerkiksi yli 15-vuotiaille mentorointisessio ja kirjastolla vieraili Sambian nuorin lentokapteeni, joka tuli kertomaan tarinansa ja inspiroimaan nuoria. Nämä nuoret ovat ihan parhaita ja fiksuja.

Kirjastolla käy tosi paljon lapsia, jotkut tietyt joka päivä ja jotkut ekaa kertaa. Mulla on ollut tosi tervetullut olo ja lapset tulee innoissaan moikkaamaan ja hipelöimään vaaleeta ihoa ja hiuksia. muutamat tosin ujostelee paljon. Monet nuorimmista lapsista puhuu myös huonosti tai ei lainkaan enkkua, joten senkin takia mun motivaatio oppia lisää nyanjaa on korkealla. Kirjastolla ohjelmanumerona on joka päivä myös "story time", eli luetaan jokin tarina isommalle lapsiporukalle. Ollaan tehty niin, että luen ensin pienen osan englanniksi ja kirjaston työntekijä kääntää sen nyanjaksi lapsille, jotta kaikki pysyvät kärryillä. Tämäkin on tarjonnut itselleni täydellistä nyanjan kuullunymmärtämistä.

Nuoret tekee kirjastolla esimerkiksi näytelmiä tai jonkinlaista draamaa. Mentorointisessioissa lauletaan ja tanssitaan alussa, välissä ja lopussa yhteishengen nostattamiseksi, mikä oli tosi hienon kuuloista ja näköistä. Monista lapsista huomaa, että osa heistä tulee aika kovista oloista. Monet ovat myös orpoja ja asuvat ehkä sisarusten luona tai pahimmassa tapauksessa kadulla. Kirjastossa kuitenkin kaikki saavat tehdä omia juttujaan, oppia, leikkiä ja lukea kirjoja sekä käyttää tietokoneita, mikä on mielestäni ihan mahtavaa. On myös kiva antaa lapsille huomiota ja kehuja, joita monet heistä eivät kotona tai muualla niin paljon saa. Lapset myös kunnioittavat hienosti kirjaston sääntöjä eivätkä esimerkiksi riko kirjoja ja laittavat ne oikeille paikoilleen.

Kirjastolla käyminen on aiheuttanut itselleni kaikenlaisia tunteita ja päivien päätteeksi on henkisesti melko rasittunut olo. On niin hienoa, että noin moni lapsi pääsee tuon kaltaiseen turvapaikkaan tekemään tosi järkeviä asioita ja olemaan myös lapsia. Lisäksi myös lasten hyvä ja kunnioittava käytös on ollut tosi hienoa katseltavaa.  Viime viikolla opetin muutamille lapsille ja nuorille, että suomeksi tervehditään sanomalla "moi". Tällä viikolla monta päivää jälkeenpäin lapset huutelivat heti mulle "moi moi", mikä oli jotenkin tosi kivaa ja siitä tuli lämmin olo, että he muistivat.

Tosi kiva mahdollisuus ylipäätään päästä sisään tuollaiseen hommaan ja tavata uusia ihmisiä.  Kirjaston henkilökuntakin koostuu tosi kivoista tyypeistä, jotka ovat ottaneet mut hyvin vastaan. Suunnitelmissa on olla joulun jälkeinen viikko vielä aktiivisesti kirjastolla ennen lentoa Kapkaupunkiin. Sieltä palatessa yliopiston pitäisi alkaa pikkuhiljaa ja koitan opiskelujenkin aikana käydä silloin tällöin kirjastolla.

Kirjastohommaa lukuun ottamatta elämä Lusakassa koostuu edelleen tavallisesta arjesta, kavereiden kanssa hengailusta ja ajan tappamisesta esimerkiksi lukemalla, koska telkkaria tai wifiä ei kotona ole. Lusakan yöelämä on myös erittäin vilkasta näin joulukuun aikaan, koska kaikilla on juhlafiilis ja alkoholin kulutus on ihmisillä korkealla. Viime viikolla UNZAlla oli myös monta päivää kestävät valmistujaiset ja koko yliopiston alue oli todella täynnä ihmisiä. Valmistuvien asut olivat hienot, jotka koostuivat vihreistä ja mustista kaavuista ja valmistujaishatuista.

Joulua vietettiin täällä aika vaihtelevasti. Monet viettävät perheen kanssa ja tavallista on lähteä ulos juhlimaan. Perinteisiä jouluruokia ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin Suomessa. Lisäksi joulu tuntuu olevan täällä enemmän biletystä kuin rauhoittumista millään asteella. Humalassa ajaminen on myös yleinen tapa ja ongelma täällä, mikä korostuu tietenkin juhlapyhien aikaan. Juhliminen jatkuu enemmän tai vähemmän koko viikon uuden vuoden juhliin asti.

Uuden vuoden vietänkin Kapkaupungissa, josta kerron sitten seuraavassa postauksessa.