Lusaka-elämään tuli pieni ja ehkä hieman kaivattu tauko Malawi-reissun johdosta,. Lähdin kahden vaihtarikaverin kanssa bussilla Lilongween, josta jatkoimme matkaa pohjoiseen Nkhata Bayhyn. Tulin eilen kotiin yksin Lilongwen kautta samalla bussilla ja kaverit jäivät matkustelemaan vielä loppukuukaudeksi Malawiin ja Mosambikiin. Itse joudun säästämään hieman tulevia reissuja varten, joten nyt taas kotona Lusakassa. Joulun jälkeen suuntaan Kapkaupunkiin, jonne lentävät myös vanhempani Suomesta.
Nkhata Bay oli aikamoinen paratiisi. Malawi-järvi on aivan ihana ja siinä uiminen mahtavaa. Krokotiileja kuulemma on, mutta niitä on eri tarinoiden mukaan joko tapettu paljon tai ne ovat "kasvissyöjiä". Oli miten oli, ei nähty yhtään ja kaikki raajat on vielä tallella. Luotin henkeni säilymiseen sen perusteella, että kaikki paikalliset olivat myös uimassa. Lomapäivien tarkoituksena oli lähinnä syödä ja levätä hyvin ja siinä myös onnistuimme. Onnekkaasti mangokausi oli myös parhaimmillaan, eli päivät meni rannalla löhötessä ja kymmenen mangoja syöden.
Nkhata baylla on pieni kylä tai keskusta, jonne kävellessä tapasi useita paikallisia. Kaikki olivat edelleen tosi ystävällisiä ja lapset varsinkin innoissaan meistä. Teimme veneretken, johon sisältyi cliff jumpingia ja snorklausta sekä rannalla hengailua. Rannalla olleet lapset olivat ihan pähkinöinä meidän älypuhelimista ja selfieistä. Monia kiinnosti tietysti blondit hiukset ja lapset tykkäsivät hypistellä niitä.
Lilongwessa vietin kolme yötä, kaksi aluksi ja yhden yön kotiin tullessa. Viimeisenä päivänä merenneito-kaveri vei mua näkemään lisää Lilongwea mikä oli kivaa. Piti vaan oikein rautalangasta vääntää, että haluan nimenomaan nähdä paikkoja, missä paikalliset on ja syödä paikallista ruokaa. Aluksi hän oli viemässä mua tosi länsimais-vivahteisiin paikkoihin ja syömään länkkäriruokaa kalliisiin hotelleihin. Tosi monet ihmiset Lusakassakin ovat pitäneet ihan oletuksena, että voin tykätä vain länsimaisista ruoista ja paikoista. Lisäksi monet luulee, että paikat mihin ne vie mua pitää olla jotenkin tosi hienoja ja fancyja, joissa mulle tulee lähinnä vaan epämiellyttävä olo. Pyysin kaveria viemään mut sinne missä kaikki paikalliset käy, joten hän vei mut tosi kivaan paikalliseen paikkaan, missä oli baareja ja braai-grillit kuumana.
Kotimatka Nkhata Baylta Lusakaan kesti siis kaksi päivää ja n. 20 tuntia bussissa istumista. Paluupäivänäni saman firman bussi matkalla Malawiin päin oli joutunut onnettomuuteen ja useampi oli vakavasti loukkaantunut. Kaveri Lusakasta soitti hätääntyneenä, etten vaan ollut siinä bussissa. Huh kävi tuuri. Tuo kyseinen tie on kyllä melko mutkikas paikoin, eli ei ihme että bussit ja rekat kaatuilee jos ajaa kovaa.
Pari seuraavaa viikkoa kuluu Lusakassa vaihteeksi ainoana vaihtarina pyöriessä, kun muut suomalaiset ovat reissussa. Koitan päästä vapaaehtoiseksi erääseen kirjastoon, joka on tarkoitettu lapsille, esimerkiksi katulapsille. Olisi ihan unelma päästä sinne. Lisäksi tiedossa olisi pieni käännöshomma Suomesta, johon saa laitettua aikaa. Ja tietenkin nyt on hyvää aikaa hengailla kavereiden kanssa ja tavata uusia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti