Kolera hiipuu, odottelu jatkuu

Tammikuu on mennyt tähän asti koleratilanteen seuraamisessa ja yliopiston aukeamisen odottelussa. Tällä hetkellä kolera on saatu kuriin Lusakassa ja koulut alkavat ensi viikolla. UNZA tosin vielä ei ole julkaissut päätöstä avauspäivästä. Ehkä ensi viikolla? Ehkä sitä seuraavalla? Who knows.

Kolera oli ja on edelleen tosi iso juttu täällä ja ihmiset eivät muusta puhuneetkaan hetkeen. Kaduille laitettiin sotilaat siivoamaan ja katumyyjät ajettiin pois. Kolerarokotteita taidettiin jakaa n. miljoona ja kuten tuli jo ilmi, koulut pidettiin kiinni. Presidentti kielsi myös enemmän kuin viiden ihmisen kokoontumiset ja Kanyama-nimiselle alueelle, missä kolera oli tosi pahana, asetettiin ulkonaliikkumiskielto iltakuuden jälkeen. Esimerkiksi urheiluhommat kuten joukkueiden pelaamiset ym. kiellettiin kanssa. Ihan rauhallisesti tämä kaikki ei mennyt, vaan katujen siivouksesta ja myyjien poisajamisesta syntyi mellakoita ja autoja sytyteltiin tuleen ja mitä kaikkea. Ihmiset ovat kritisoineet paljon sitä, miten presidentti handlasi koko tilanteen eikä esimerkiksi järjestänyt myyjille turvallista ja puhdasta ympäristöä myydä tuotteita. Suurin osa näistä ihmisistä riippuu täysin sen varassa, kuinka paljon saa myytyä päivän aikana.  Lisäksi ihmiset ihmettelevät, miten vielä nykyään kolera voi puhjeta näin pahasti Lusakan kaltaisessa kaupungissa. Ongelma olisi melko helposti ratkaistavissa parantamalla hygieniaa, vesisysteemejä ja saniteettitiloja ym. Koko ongelman takana lienee kuitenkin enimmäkseen korruptio.

Kolera sikseen, käväisin kaverin kanssa South Luangwan kansallispuistossa Itä-Sambiassa viikonloppureissulla. Ajoimme hänen autollaan ja ajomatkat on aina tosi kivoja kun näkee niin paljon vaikka mitä. Kävi kyllä myös tuuri, ettei pitkällä ajomatkalla ajettu yhdenkään eläimen tai ihmisen päälle. Tiellä oli muun muassa lehmiä, vuohia, kanoja, apinoita, sikoja ja koiria. Muutamat lehmien vetämät kärryt ihan pilkkopimeässä ilman heijastimia aiheuttivat parit äkkijarrutukset. Varmaan muutama onnettomuus on sattunut noilla pimeillä teillä.

Majapaikkamme oli ihan siellä kansallispuiston alueella, virtahepoja ja krokotiileja vilisevän joen varrella. Ajaessa pois majapaikasta parin sadan metrin ajon jälkeen auton vieressä seisoi sitten yhtäkkiä tosi iso kirahvi. Vähän pidemmällä nähtiin ainakin kymmenen norsun lauma. Norsut myös viivyttivät meitä pari kertaa seisomalla tiellä. Niille ei saa töötätä eikä tosissaan kannata, koska ne voivat tehdä mitä vaan. Hieman siis kuumotti mutta oli kyllä tosi siisti kokemus nähdä ne tuosta noin vaan, ilman safari-ajeluita. 

Tällä hetkellä tuskailen UNZA:n kurssi-ilmottautumis-hässäkän kanssa. Kärsivällisyys on ollut kovilla, kun saan ohjeita miten toimia ja sitten saan muilta ihmisiltä soittoja, että miksen ole hoitanut asioita toisella tavalla. Huoh, no maanantaina pitäisi pystyä aloittamaan ilmoittautumisprosessi vihdoin. Hieman ihmetyttää, miksei näitä hommia ole saatu alulle tässä kohta kolmen kuukauden Lusakassa oleskeluni aikana. No ei voi muuta kun jatkaa sopeutumista. Asiat ovat kuitenkin osoittautuneet järjestyvän tähänkin mennessä. 

PS. sain muuten pienen jobin Facebookin kautta, alan tuutoroimaan kolmea muksua englannin kanssa pari kertaa viikossa. Kävi hyvä tuuri kun sain sen homman.

Kapkaupunki ja pieni käänne vaihto-opiskeluun

Hieman yli viikko tuli lomailtua Kapkaupungissa vanhempieni kanssa. Kapkaupunki on tosi kaunis, puhdas ja länsimaalainen. Kaupunki on myös tosi monikulttuurinen. Tekemistä riitti tosi paljon, joihin sisältyi muun muassa vaellus Pöytävuorelle, Robben Islandilla käynti, päivän safarireissu, Stellenboschin viinitiloilla vierailut ja viinimaistelut, rantalöhöily ja sikasöpöjen pingviinien näkeminen Boulder's Beachilla. Kapkaupungin ravintolat olivat myös aivan ihania ja syötiin vaikka mitä tosi hyvää. 

Pöytävuorelle kiipeäminen oli todella rankkaa mutta todellakin palkitsevaa ja varmasti reissun parhain juttu. Myös odotettu Robben Island-retki oli mahtava kokemus kaiken Nelson Mandela -fanituksen jälkeen. Tarinat siellä olivat niin pysäyttäviä ja käsittämättömiä. Päivän mittainen safari oli juuri sopiva ja näimme paljon eläimiä norsuista leijoniin ja kirahveihin.

Oli ihanaa nähdä vanhemmat ja olla ihan eri maailmassa hetken aikaa. Nyt on myös kiva palata takaisin kotiin Lusakaan. Ainoa "pieni" mutka matkaan ja huolenaihe, joka lähti kunnolla käyntiin reissuni aikana, on Lusakassa puhjennut kolera-aalto. Tämän takia kaikki koulut Lusakassa ovat toistaiseksi suljettu, mukaan lukien yliopisto. Lisäksi ravintoloita, kauppoja ja katuja on suljettu sekä katuruuan myynti kielletty. Yliopiston piti siis alkaa tällä viikolla, mutta ei alakaan ja aikataulusta ei ole kenelläkään mitään tietoa tai arviota. Toivottavasti saan kuitenkin aloitettua itsenäiset opiskelut ja voin niitä tehdessä rauhassa odotella yliopiston aukeamista.

Harmittaa tosi paljon uusien opiskelijoiden puolesta, jotka kerkesivät saapua orientaatioviikolle Unzalle, mutta joutuivat nyt palaamaan takaisin koteihinsa ympäri Sambiaa. Vaikutus on myös tosi iso esimerkiksi katumyyjille, jotka eivät pääse myymään tuotteitaan. Tätä kirjoittaessani olen vielä matkalla Lusakaan ja olen kuullut kaikki jutut vain kavereilta ja uutisista. Otin kolerarokotteen Kapkaupungissa ja onneksi on mahdollisuus kokata kotona ja ostaa pullovettä, joten ei pitäisi olla hätää kun on vain tarkkana.

Että sellaista, ainakin on huomattu ettei Sambian vaihto ihan ilman muutamia takapakkeja onnistu. Mutta vaikka tietty harmittaa yliopiston alkamisen lykkäys, fiilis on ihan hyvä ja pitää sopeutua tilanteeseen. Ois hienoa jos saisin alotettua jonkinnäköiset itsenäiset opinnot tällä viikolla. Toivottavasti tilanne kehittyy tästä vain parempaan suuntaan.