Kolera oli ja on edelleen tosi iso juttu täällä ja ihmiset eivät muusta puhuneetkaan hetkeen. Kaduille laitettiin sotilaat siivoamaan ja katumyyjät ajettiin pois. Kolerarokotteita taidettiin jakaa n. miljoona ja kuten tuli jo ilmi, koulut pidettiin kiinni. Presidentti kielsi myös enemmän kuin viiden ihmisen kokoontumiset ja Kanyama-nimiselle alueelle, missä kolera oli tosi pahana, asetettiin ulkonaliikkumiskielto iltakuuden jälkeen. Esimerkiksi urheiluhommat kuten joukkueiden pelaamiset ym. kiellettiin kanssa. Ihan rauhallisesti tämä kaikki ei mennyt, vaan katujen siivouksesta ja myyjien poisajamisesta syntyi mellakoita ja autoja sytyteltiin tuleen ja mitä kaikkea. Ihmiset ovat kritisoineet paljon sitä, miten presidentti handlasi koko tilanteen eikä esimerkiksi järjestänyt myyjille turvallista ja puhdasta ympäristöä myydä tuotteita. Suurin osa näistä ihmisistä riippuu täysin sen varassa, kuinka paljon saa myytyä päivän aikana. Lisäksi ihmiset ihmettelevät, miten vielä nykyään kolera voi puhjeta näin pahasti Lusakan kaltaisessa kaupungissa. Ongelma olisi melko helposti ratkaistavissa parantamalla hygieniaa, vesisysteemejä ja saniteettitiloja ym. Koko ongelman takana lienee kuitenkin enimmäkseen korruptio.
Kolera sikseen, käväisin kaverin kanssa South Luangwan kansallispuistossa Itä-Sambiassa viikonloppureissulla. Ajoimme hänen autollaan ja ajomatkat on aina tosi kivoja kun näkee niin paljon vaikka mitä. Kävi kyllä myös tuuri, ettei pitkällä ajomatkalla ajettu yhdenkään eläimen tai ihmisen päälle. Tiellä oli muun muassa lehmiä, vuohia, kanoja, apinoita, sikoja ja koiria. Muutamat lehmien vetämät kärryt ihan pilkkopimeässä ilman heijastimia aiheuttivat parit äkkijarrutukset. Varmaan muutama onnettomuus on sattunut noilla pimeillä teillä.
Majapaikkamme oli ihan siellä kansallispuiston alueella, virtahepoja ja krokotiileja vilisevän joen varrella. Ajaessa pois majapaikasta parin sadan metrin ajon jälkeen auton vieressä seisoi sitten yhtäkkiä tosi iso kirahvi. Vähän pidemmällä nähtiin ainakin kymmenen norsun lauma. Norsut myös viivyttivät meitä pari kertaa seisomalla tiellä. Niille ei saa töötätä eikä tosissaan kannata, koska ne voivat tehdä mitä vaan. Hieman siis kuumotti mutta oli kyllä tosi siisti kokemus nähdä ne tuosta noin vaan, ilman safari-ajeluita.
Tällä hetkellä tuskailen UNZA:n kurssi-ilmottautumis-hässäkän kanssa. Kärsivällisyys on ollut kovilla, kun saan ohjeita miten toimia ja sitten saan muilta ihmisiltä soittoja, että miksen ole hoitanut asioita toisella tavalla. Huoh, no maanantaina pitäisi pystyä aloittamaan ilmoittautumisprosessi vihdoin. Hieman ihmetyttää, miksei näitä hommia ole saatu alulle tässä kohta kolmen kuukauden Lusakassa oleskeluni aikana. No ei voi muuta kun jatkaa sopeutumista. Asiat ovat kuitenkin osoittautuneet järjestyvän tähänkin mennessä.
PS. sain muuten pienen jobin Facebookin kautta, alan tuutoroimaan kolmea muksua englannin kanssa pari kertaa viikossa. Kävi hyvä tuuri kun sain sen homman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti