torstai 15. helmikuuta 2018

Nyt on jo helmikuu

Eletään helmikuun puoliväliä. Yliopisto ei ole vieläkään auennut. Koleratilanne on saatu haltuun ja kaiken pitäisi olla kunnossa avaukselle. Vielä ei kuitenkaan tiedetä yhtään mitään avauspäivämäärästä. Eilen tiedotustilaisuuden jälkeen tuli info, että helmikuun lopussa yliopiston pitäisi olla valmis alkamaan.

Kaikki tämä viivästys johtunee rahasta ja sen puutteesta sekä poliittisista hommista, joista en itse ole ihan perillä eikä tunnu olevan kukaan muukaan. Se on kuitenkin melko varmaa, ettei kolera ole estänyt yliopiston aukeamista enää pitkään aikaan vaan kaiken takana on raha ja korruptio ynnä muut seikat.

Kolerasta on muutenkin ollut paljon spekulaatioita ja jotkut sanovat, että koko homma oli vain keksitty tai ainakin todella isosti suurrenneltua, jotta tilanteesta voitaisiin hyötyä rahallisesti ja poliittisesti ja ties mitä. Vaikea tietää totuutta, mutta yksi totuus on ainakin se, että tuhannet UNZA:n ja Copperbelt Universityn opiskelijat ovat ihan liemessä tällä hetkellä, koska eivät vain pääse opiskelemaan. Valmistumiset viivästyvät vaikka kuinka paljon, opiskelijat eivät saa valtiolta tukea eivätkä pääse tässä välissä yhtäkkiä töihin ja joutuvat pyörittelemään peukaloita kuukaudesta toiseen. Meillä vaihtareilla on tietysti hyvä tilanne paikallisiin opiskelijoihin verrattuna, koska lähdemme täältä takaisin kotiin suorittamaan tutkintomme ajallaan loppuun. UNZAn opiskelijalla ei ole mahdollisuutta suunnitella valmistumisajankohdan mukaan mitään, koska muutoksia lukukausien alkuun tulee poikkeuksetta joka vuosi.

Lisäksi ihmetyttää kovasti se, ettei mikään tunnu hoituvan puhelimitse tai sähköpostitse UNZAn kanssa. UNZA ei ilmoittanut meille vaihtareille mitään koko koleratilanteesta. Ainoat tiedonlähteeni olivat Facebook ja sambialaiset kaverit. Yliopiston ollessa kiinni tuntuu, ettei mikään info oikein kulje, vaikka ihmiset ovat kuitenkin töissä yliopistolla.

Kevyestä turhautumisesta huolimatta olen viettänyt elämäni parasta aikaa viimeiset kuukaudet.  Olen tosi iloinen siitä, että olen päässyt enemmän ja enemmän sisään tähän kulttuuriin ja tutustunut sambialaisiin, etenkin ollessani ainoa vaihtari paikalla. Nyanjan opettelu on myös lähtenyt uuteen nousuun ja toivottavasti jatkuu sellaisena.

Sormet ristissä siis, että UNZA tosiaan aukeaisi tämän kuun lopussa. No ainakin on nyt jotakin luettavaa, että voi taas alkaa muistelemaan millaista on olla opiskelija.

Hiljaa hyvä tulee, pangono pangono eli slowly slowly. Alkaa muodostumaan koko vaihdon iskulauseeksi…. :)