Yliopisto on alkanut!

Jossain vaiheessa meinasi usko loppua siihen, että ikinä pääsisin kirjoittamaan tämän postauksen. Mutta kas, UNZA on kuin onkin virallisesti avannut ovensa ja opinnotkin on oikein polkaistu käyntiin. Ihanaa, nyt on oikeasti tosi hyvä fiilis! Ensimmäinen viikko meni kaiken maailman säätöön eikä luentoja silloin vielä ollut. Viime viikolla melkein kaikki luentoni pidettiin paria lukuunottamatta. Näistä pitämättömistä ei ilmoitettu mitään etukäteen, mutta mitä pienistä. Onneksi yliopistolle kävelee vain 10-15 minuuttia. Yksi kursseistani ei ole vielä alkanut, mutta huomenna pitäisi alkaa.

Kursseja on neljä, joista kaksi on 4. vuoden enkkua: Psycho-sociolinguistics ja Functional grammar. Toiset kaksi kurssia ovat Bantu languages ja Introduction to Zambian cultures and ceremonies. Etenkin psykososiolingvistiikasta olen innoissani ja luennoitsija on tosi hyvä. Muihin kursseihin ei olla vielä keretty kunnolla syventymään, mutta kaikki kurssit vaikuttavat mielenkiintoisilta. On myös ihan hauskaa, että nuo enkun kurssit ovat 4. vuoden, bantukielet 2. vuoden ja Zambian cultures 1. vuoden kursseja, eli pääsen tutustumaan eri-ikäistiin opiskelijoihin.

Pääsin mukaan myös UNZA:n ranskanopiskelijoiden kerhoon treenailemaan hieman ruostunutta ranskaani ja tekemään erilaisia juttuja, kuten järjestämään ranska-päivää viime viikolla. Myöhemmin kehitellään jonkinlainen lehti ranskaksi, johon saamme kaikki kirjoittaa, sekä joku retki, konsertti ymym. Tosi kivaa! Tuntuu, että jo parin viikon aikana on päässyt tosi hyvin mukaan kaikenlaisiin juttuihin ja on ihanaa, että päivät ovat viimein täynnä ohjelmaa. Tähän on tietty auttanut se, että on pyörinyt täällä jo 5 kuukautta ja paikat ovat tulleet melko hyvin tutuksi.

Nyt koulun alettua on ollut taas aika hauskoja tilanteita. Sanotaanko ettei ole ollut ainakaan huomion saamisesta pulaa. Pitää kyllä arvostaa kuinka avoimesti ja rohkeasti tullaan heittelemään iskuyrityksiä. Ei tule ainakaan tylsiä päiviä! Nyt ollaan myös viime aikoina käyty kavereiden kanssa pari kertaa keskustassa pyörimässä marketeilla ja siellä vasta hauskaa onkin. Blondit hiukset on vain sitä jotain täällä ilmeisesti, en tiedä. Mutta ihan parasta on se, kun pääsee esittelemään (hyvin rajoitettuja ja vaatimattomia) nyanjan taitojani jollekin paikalliselle ja yllättää heidät. Parhaita hetkiä ovat ne, kun ymmärrän ihmisten puhuvan minusta ja pääsen heittämään jotakin nasevaa väliin nyanjaksi.

Huhtikuusta on tulossa tosi kiva. Pääsemme matkustamaan Sambian länsiprovinssiin seuraamaan Ku-Omboka -nimistä seremoniaa. Aion myös käydä ainakin Livingstonessa ja Botswanassa.

Ensi viikonloppu on taas pitkä pääsiäisen takia. Täällä naistenpäivä oli vapaapäivä, jota seuraava maanantai oli Youth day eli vapaapäivä sekin, joten oli pitkä viikonloppu silloinkin. Lubuto Librarylla oli iso Youth day -tapahtuma ja lapset ja nuoret pitivät tanssi-, laulu-, ja näytelmäesityksiä ja kaikki olivat älyttömän taitavia. Olisi kiva järkätä joku juttu siellä, soittaa musiikkia ja tehä vaikka joku amatööri-musiikkivideo niiden nuorten kanssa.
Nyt pitkänä perjantaina menemme katsomaan ison nigerialaisen artistin, Mr. Eazin keikkaa jonka musaa olen luukuttanut koko täällä olon ajan joten odotan sitä innolla.

Olen edelleen pysynyt terveenä paria perusflunssaa lukuunottamatta eikä ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Elämä täällä on osoittautunut paljon paljon helpommaksi ja mukavammaksi kuin mitä joskus silloin ennen tänne tuloa luulin. Jos kohtaa jotain ongelmia, aina löytyy joku joka auttaa ja neuvoo. 

Kerron myöhemmin taas opinnoista, reissuista sun muista. Huomenna taas luennoille. Ihan parasta, että on vihdoin aikataulu jota seurata.

ps. käykää tsekkailemassa IG @jenskuki.