Opinnot ovat alkaneet rullaamaan hyvin ja ollaan saatu arjesta ja rutiineista kiinni. Mitä nyt edelleen välillä luentoja perutaan yllättäen, mutta omalla kohdallani ei onneksi kovin usein.
Mut valittiin hieman ex-tempore UNZA:n ranskanopiskelijoiden järjestön committee memberiksi. Oli kyllä tosi kivaa, että he halusivat mut mukaan vaikka olenkin ihan uusi ryhmässä enkä edes opiskele ranskankursseja Unzalla. Joka tapauksessa tämä pesti tuo aika paljon lisää aktiviteettia ja kokouksia ym. Parasta on kuitenkin se, että saa vähän kokemusta järjestöhommista ja pääsee sisään tosi tiiviiseen ja kivaan porukkaan.
Lähdimme Livingstoneen ja Botswanaan busseilla reissaten. Päästiin vihdoin näkemään Victorian putoukset ja tähän aikaan vuodesta siellä on tosi paljon vettä. Läpimäräksi kastumiselta ei voi oikein välttyä, vettä sataa putouksilla ylhäältä alhaalta ja sivuilta. Putoukset olivat tosi vaikuttavat. Livingstone oli kiva ja rauhallinen kaupunki. Jatkoimme sieltä Botswanan puolelle Mauniin, joka vaati taksikyydillä, jokilautalla, minibussilla ja isommalla bussilla koko päivän matkustamista. Oli kuitenkin tosi siisti reissu, koska Botswanan puolella nähtiin useita norsuja bussin ikkunasta. Maunissa teimme retken perinteisillä mokoro-veneillä Okavango Deltalle, joka oli tosi kaunis paikka. Siellä kävimme myös kävelysafarilla ja näimme kirahveja ja norsuja.
Botswanassa halusimme vielä tehdä kunnon safarireissun Moremin kansallispuistoon, jossa näimme todella paljon eläimiä. Kohokohtana oli leopardi jonka näin itsekin ekan kerran ja joka löytyi pitkien etsintöjen ja puskissa rymyämisten jälkeen. Myöskin lukuisat norsut, kirahvit, virtahevot, seeprat ja impalat tuli nähtyä.
Toisin kuin Sambiassa, Botswanassa on sallittua ajaa yöbusseja joten hyppäsimme sellaiseen ja matkustimme takaisin rajalle ja Livingstoneen. Oli tosi mielenkiintoista verrata Botswanaa Sambian kanssa. Varmaan aika moni ajattelee, että tuollaiset naapurimaat on tosi samankaltaisia, no ei ole ja yllätyin myös itse. Botswanassa on vain n. 3 miljoonaa ihmistä ja puhutuin kieli on swana/tswana. Ihmiset ovat todella mukavia ja heistä tuli vähän samat vibat kuin malawilaisista. Myös yksi tosi iso ero oli ajanhallinta. En voinut uskoa kun bussit Botswanan puolella lähtivät minuutilleen ajallaan. Myös maisemat ja maasto on ihan erilaista. Sambiassa on vihreämpää ja enimmäkseen punainen maa, Botswanassa kuivempaa ja harmaa maa sekä tosi tasaista maastoa.
Viikon reissun jälkeen (koska ilmeisesti ei saatu tarpeeksi bussissa istumisesta), lähdimme UNZA:n opiskelijaporukan ja bussin kanssa viikonloppureissulle Monguun, Sambian länsiprovinssiin katsomaan Kuomboka-nimistä seremoniaa. Kyseessä on yksi isoimmista Sambian vuosittaisista seremonioista. Kuomboka on Lozi-heimon seremonia, jossa juhlitaan Barotselandin kuningasta eli Litungaa. Seremoniaan kuuluu kuninkaan siirtyminen venesaattueella paikasta toiseen.
Seremonia oli tosi hieno kokemus ja erityisesti Lozien asut ja veneet olivat hienoja. Myös muutamia hassuja juttuja oli, kuten että seremoniapaikalle kaikkien naisten piti laittaa chitenget eli kankaat päälle hameeksi siveyssyistä. Naisten piti myös mennä seremoniapaikalle sisään erillisestä sivuovesta, miehet menivät pääportista. Naiset eivät myöskään saaneet seistä kuninkaan veneen edessä, koska he olisivat ilmeisesti joutuneet kuolettavan kirouksen valtaan. Ei ehkä ihan omiin henkilökohtaisiin arvoihini sovi mutta tottakai tehtiin kaikki nämä hommat niinkuin kuuluukin.
Kiireistä matkustelua siis ollut puolitoista viikkoa. Nyt pitää palata arkeen ja opintojen ja ranskajärjestöhommien pariin, mikä on tosi kivaa sekin. Odottelen vielä, että opinnot etenee hieman lisää, jotta voin raportoida niistä paremmin. Loppujen lopuksi omat kurssini ovat melko samankaltaisia mitä ehkä Suomessakin voisi olla. Kolme kurssiani on enimmäkseen luentotyyppisiä ja yhdessä keskustellaan hieman enemmän. Etenkin 1. vuosikurssin luennoilla opettaja sanelee muistiinpanoja jotka opiskelijat kirjottavat ylös kynät sauhuten, mikä tuntuu vähän turhalta välillä. Mutta muuten olen tykännyt kursseistani ja oppinut.
Semmosta! Katsokaa instasta @jenskuki taas kuvia tuolta reissuista ja erityisesti highlightatut stoorit, siellä on enemmän materiaalia.
Enää 4 kuukautta jäljellä... Oon alkanut vakavasti harkitsemaan tänne jäämistä elokuussa, mutta pitää tulla tekemään opinnot loppuun Helsinkiin. Sen jälkeen tuun kyllä varmasti takaisin jossain vaiheessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti