Kotimatkalla Suomeen ja tunnelmat ovat todella uskomattomat ja oudot. Sambian kodista lähteminen ja ihmisten hyvästeleminen oli yksi vaikeimmista jutuista, mitä olen joutunut tekemään. En ikinä olisi kuvitellut kiintyväni Sambiaan näin syvästi ja saavani niin hyviä ystäviä.
Kaiken haikeuden keskellä olen tietenkin tosi iloinen, että näen kohta perheen ja kaverit Suomessa! Tuntuu, että olin Sambiassa 2 vuotta, niin paljon tapahtui kaikenlaista. Kivoja juttuja tulee olemaan myös puhdas hanavesi, suihku, pianonsoitto ja kaikki himoitut Suomi-ruuat.
Suomeen paluu jännittää aika paljon, koska en tiedä miten sopeudun takaisin ja miten osaan suhtautua kaikkiin juttuihin siellä nyt Sambian jälkeen. Toisaalta olen innoissani palaamassa, koska olen muuttunut ja kasvanut niin paljon itse ja Suomessa odottaa aika uudet kuviot.
Unzalla opiskelu jäi melko lyhyeksi, koska monet luennot oli peruttu ja yliopisto oli suljettu osan aikaa. Itse opiskelusta olisin voinut siis saada vielä enemmän irti toisenlaisessa tilanteessa. Sen sijaan kaikesta muusta, mitä Sambiassa tapahtui, opin enemmän kuin mistään ikinä. Olen tosi iloinen ja kiitollinen, että sain tämän kokemuksen.
Suunnittelen palaavani Sambiaan tekemään jotakin lähivuosina, kenties jo ensi vuonna. Suomi tulee aina olemaan ykkös-koti, mutta aion ottaa nyt hyödyn vapaudesta, seikkailla ja tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu.
PS. Jos tätä blogia on lukenut joku, joka on kiinnostunut matkustavansa tai lähtevänsä vaihtoon tuonne päin maailmaa, muhun saa ottaa yhteyttä instagramissa @jenskuki.
Love and Light!
Love and Light!
